Kumppanuusohjelma

Sen jälkeen, kun Waler Fuhs ehdotti ensimmäisen kerran vuonna 1974 HJT-rakennetta, jossa amorfinen pii yhdistettiin kiteiseen piimateriaaliin, HJT-kennojen kehitys on edennyt tasaisesti. Vuonna 1989 Sanyo-konserni kehitti onnistuneesti HJT-aurinkokennot ja haki patenttia, ja niiden hyötysuhde oli tuolloin 15 prosenttia. Vuoteen 1997 mennessä Sanyo rekisteröi HJT-tavaramerkin ja alkoi kaupallistaa aurinkosähkömoduuleja, mikä merkitsi ratkaisevaa askelta HJT:n varhaisessa kehityksessä.

Panasonicin HJT-patentin umpeuduttua vuonna 2010 muut valmistajat alkoivat kehittää tätä teknologiaa, mikä johti HJT-aurinkopaneelien teolliseen tuotantoon ja paransi jatkuvasti niiden muuntotehokkuutta. Vuonna 2017 HJT-aurinkopaneelit tulivat virallisesti kaupalliseen vaiheeseen, mikä houkutteli useampia yrityksiä liittymään alalle ja aloittamaan pienimuotoisen tuotannon. Kun yhä useammat tuotantolinjat ylittävät 100 MW, HJT-teknologian tulevaisuus näyttää erittäin lupaavalta.

HJT-moduulissa amorfinen pii kerrostetaan N-tyypin piikiekkoalustalle, jolloin syntyy heteroliitos, joka toimii passivointikerroksena ja parantaa avoimen piirin jännitettä ja kokonaishyötysuhdetta. Kennorakenteeseen kuuluu myös ulkokerros, jossa on läpinäkyvä johtava oksidipinnoite (TCO). Valmistusprosessissa käytetään matalan lämpötilan tekniikoita, ja hopeapastan käsittelylämpötila on tyypillisesti noin 200 °C. Tämä mahdollistaa ohuempien N-tyypin piikiekkojen käytön, mikä tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia kustannusten alentamiseen tulevaisuudessa.

Elektroniikassa on periaate, jonka mukaan vähemmän juotosliitoksia johtaa pienempään vikaantumisprosenttiin. IBC-kennot poistavat juotosliitokset etupuolelta ja käyttävät johtavaa liimaa takapuolella, mikä vähentää juotosliitoksia yli 80 prosenttia. Tämä rakenne minimoi juotoksiin liittyvät vauriot ja pienentää merkittävästi huonojen juotosten riskiä, mikä parantaa luotettavuutta.